Post by Juha LyytikäinenPost by Antti LoukoNe todellakin vilkkuvat, apouttiarallaa 100Hz taajuudella. Ihmisen silmä
ei sitä vilkkumista näe tarkan näön alueella jos kohde on (katseen
suuntaan nähden) paikallaan. Mutta jos kohteen näkee syrjäsilmällä tai
jos katse jostain syystä liikkuu näkökentän poikki, välkkeen näkee.
Linsseillä tai prismoilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Luultavasti vilkkuvat 100Hz taajuudella juuri siitä syystä että ne
havaittaisiin hieman paremmin.
Post by Antti LoukoElektroniikan kannalta kyse on siitä, että on säästetty ja käytetty
katkovaa kirkkauden säätöä. Takavalona käytetään katkomalla
himmennettyjä LEDejä. Jarruvaloihin ja joskus samalla myös takavaloille
jarrutettaessa annetaan sitten katkomatonta virtaa.
Elektroniikan kanalta on helpompi ja halvempi tehdä suuremmalla
taajuudella säädetty valo kuin tuo 100Hz. Huomattavuuden maksimoimiseksi
jarruvalot voisivat välkkyä jollain 5-10Hz taajuudella kuten formuloissa
taitaa olla. Ledi voidaan tehdä näkymään vain taaksepäin ja laittaa
välkkymään nopeassa tahdissa niin ei tarvita kovin suurta valotehoa
huomattavuuden saamiseksi.
Tuota multipleksausta on harrastettu elektroniikassa jo jostain
70-luvulta ledien virransyötössä, nixie-putkissa vielä kauemmin mm.
mittalaitteiden, kassakoneiden ja taskulaskinten segmenttinäytöissä. Eli
noissa kukin (esim. 7-)segmentti saa vuoronperään virtaa. Näin pärjätään
pienemmällä sähkönsyötöllä. Paristo-, ja akkukäyttöisissä laitteissa
tämä on enemmän ymmärrettävää, verkkokäyttöisissä sähkönsäästön kannalta
vähemmän. Akkukäyttöisissä autoissa tämä on toki puolustettavaa. Toki
pienemmät lämpöhäviöt vaikuttavat edullisesti komponenttien
vikautumistiheyteen, erityisesti jos käytetään isoja teholedejä. Tuskin
tuolla vilkkumisella on ainakaan mitta-, yms laitteissa on pyritty
parempaan havaittavuuteen, näissä vilkkumista on pidetty enemmän
haittana. Eli vilkkuminen "saatu" auton lamppuihin led-järjestelmien
mukana. Paremmin havaittavasta, nopeasta vilkkumisesta saattaa olla
haittaa, koska tietyissä olosuhteissa migreeniin herkissä henkilöissä
vilkkumine saattaa laukaista kuljettajassa tai matkustajissa migreenin.
Vaihtosähkökäyttöinen, perinteinen hehkulamppumme toimii käytännössä
toki "vain" 50 Hz:n taajudella, eli sähkön syöttö käy nollassa välillä,
mutta ainakin perinteinen, puhdas verkkosähkö on sinimuotoista sekä
hehkulampun tavasta palaa valo ei ehdi sammua välillä kokonaan, koska
lanka jää hehkumaan myös pienemmän virran hetkeksi. Näin
"vaihtosähkö-hehkulampun" välkkyminen ei ole käytännössä ongelma.
Perinteisen 50 Hz:n vaihtosähköllä syötettävän loisteputken sähkönsyöttö
käy 100 kertaa nollassa, joten yksittäisen tällaisen putken
välkkymisenb saattaa tietyissä olosuhteissa havaita esim sopivasti
liikkumalla. Tätä ongelmaa on pyritty eliminoimaan syöttämällä isommissa
valaistsjärjestelmissä vierekkäisiä valaisimia eri vaiheista.
Akkukäyttöisten loiteputkien hakkurien oskillaattorit tomivat yleensä
isommilla taajuuksilla, jolloin myös häviöt ovat pienemmät ja pärjätään
mm. joiltakin osin pienemmillä rakenteilla.
Elokuvan kuvaa on yleisimmin näytetty 24 kuvaa sekunnissa, mutta mm.
tasaisempaan liikkeen näkymiseen ja pienempään välkkymiseen on kehitetty
jo joskus 1800 -luvulla projektorin porttiin maltanristi-suljin
-mekaniikka joka "multipleksaa" mekaanisesti kuvavirtaa.
Perinteinen televisiokuva on näytetty 25 Hz:n taajuudella. Sulavampaan
näyttöön on päästy mm vuoropyyhkäisyllä sekä sillä, että perinteisen
kuvaputken jälkiloistolla; ts. elektronisuihkun piirtämällä kuvalla on
tietty viive, jona aikana piirtojälki sammuu ruudulta.
Uudemmissa televisioissa sekä tietokoneiden näytöissä harrastetaan
vastaavia kikkoja joilla huijataan hidasta näköaistiamme.
Väittäisin, että uusien ajoneuvojen valaistuksissa havattava vilkkuminen
on mahdollisimman halvalla tuotettujen järjestelmien lopputulos.
-Pentti